Kulttuuri · Kiova, Ukraina
Miten Ukrainassa juhlitaan?
Viikonloppu Brave! Factory -festivaaleilla, jotka pidettiin Kiovassa 22.-23. elokuuta 2026.
Lähdin Kiovaan lähinnä työn vuoksi: Drugstore, toinen päihteiden testausta tekevä järjestö, oli menossa töihin Brave-festivaaleille. Halusin oppia heidän kokemuksistaan, joten sovin Drugstoren Galya Sergienkon kanssa, että vierailen heidän toimistollaan, näen miten he valmistautuvat reiveihin ja seuraan heidän työtään paikan päällä. Sattumalta ystäväni olivat myös kertoneet, että Brave on yksi parhaista festivaaleista, joten uteliaisuuteni heräsi kunnolla.
Muuta vaihtoehtoa ei ole
Drugstore kuuluu voittoa tavoittelemattomaan Alliance for Public Health -järjestöön, joka tukee palveluja aina rintaman lähellä asuvien siviilien lääkinnällisestä avusta perustarvikkeiden jakamiseen haittojen vähentämiseksi, kuten päihdetietomateriaaleihin, turvallisemman nuuskaamisen pakkauksiin ja reagenssitestipakkauksiin.
Kun saavun Drugstoren toimistolle, Galyan kollega Margarita tervehtii minua historiallisen sairaalarakennuksen edessä, jossa he toimivat, ja menemme sisään. Käytävien sokkelossa hän kertoo, kuinka palkitsevaa heidän työnsä on, esimerkiksi päihteisiin liittyvien luentojen järjestäminen. Nuoret selvästi haluavat vähentää riskejä ja oppia, jos se vain on mahdollista. Valitettavasti nyt se on vaikeampaa: jatkuvan liikekannallepanon vuoksi ihmiset eivät mielellään lähde ulos.
Sillä välin Drugstore pakkaa tavaroitaan Bravea varten, ja pääsen näkemään osan heidän materiaaleistaan. Nuuskaamispakkauksissa on tarttuvia kuvituksia, heillä on oma versionsa tunnetusta TripSitin yhteisvaikutustaulukosta, monenlaisia kondomeja, jääkaappi täynnä reagenssitestejä ja paljon muuta.
”Kiova elää omaa elämäänsä tapahtui mitä tahansa, ihmiset ovat jo tottuneet siihen. Koska muuta vaihtoehtoa ei ole.”
Galya, Drugstore
Kun kysyn, ovatko he nähneet outoja aineita ja keitä niiden käyttäjät ovat, Drugstoren Olya sanoo ”Se on uusi sukupolvi”. Täysimittaisen hyökkäyksen alusta lähtien synteettisten stimulanttien käyttö Ukrainassa on kasvanut, ja laillisten muuntohuumeiden kirjoon ovat kuuluneet synteettiset kannabinoidit ja kratom. Viime aikoina yhä useampia uusia psykoaktiivisia yhdisteitä on kielletty, ja aineet ovat nyt ainakin vähemmän näkyvillä, jos sitä voi pitää parannuksena.
Puhumme myös mefedronista, modernien stimulanttien kuninkaasta, ja pregabaliinista. Jälkimmäinen on lamaava aine, joka tunnetaan parhaiten kauppanimellä Lyrica. Sen annostus vaihtelee hurjasti ihmisestä toiseen, ja sen vaikutukset ovat jossain alkoholin, xanaxin ja ketamiinin välimaastossa.
Tuntui oudolta istua kahvilassa Ukrainassa ja jutella rennosti päihteistä. Kerroin Olyalle, että kaikki tuttuni olivat pitäneet tätä matkaa huonona ideana.
”Joo, entä sitten? On huono idea asua täällä, mutta me asumme silti.”
Olya, Drugstore
Seuraavana päivänä
Brave! Factory avasi porttinsa vanhalla Dovzhenkon elokuvastudiolla Kiovassa. Ohjelma alkaa keskipäivällä, koska kaikkien on ehdittävä kotiin ennen keskiyön ulkonaliikkumiskieltoa. Päiväjuhlat ovat uusi normaali, ja se tarkoittaa aivan toisenlaista kokemusta kuin muutama vuosi sitten, kuten kokenut reivaaja Serhii minulle kertoi.
”Nyt tämä ei ole mitään. Olisitpa nähnyt, millaista Bravessa oli Metrobudissa. Kolme tai neljä tuhatta ihmistä yhden lavan edessä.”
Serhii
Serhii työskenteli aiemmin Puolassa, mutta palasi Ukrainaan täysimittaisen hyökkäyksen alettua vuonna 2022. Hän on varmaan asunut ja työskennellyt useammassa Puolan kaupungissa kuin missä minä olen edes käynyt, vaikka olen syntyperäinen puolalainen. Kun juttelimme, ohi tuli nainen koiransa kanssa. Hän huomasi Serhiin loukkaantuneet jalat ja sanoi hänelle hiljaa jotain ukrainaksi. Serhii vastasi tehneensä vain sen, minkä pystyi.
Kuolisin, jos en eläisi
Nyt kun asepalvelus on ohi, hän pitää itsensä kiireisenä. Intohimo jalkapalloon ja musiikkiin saa hänet tekemään molempia helpommin saavutettaviksi kotikaupungissaan Ternopilissa. Hän näytti minulle kuvia rakentamastaan jalkapallokentästä ja kertoi nähneensä yhtä suuria rakennuksia, jotka venäläiset pommit olivat tuhonneet täysin.
”Kuolisin, jos en eläisi. Joka päivä tapahtuu jotain. Jokainen yö voi olla viimeinen. Ukrainalaiset haluavat elää, eivät kuolla. Haluan, että kaikki saavat elää ja pitää hauskaa, eikä olla sodassa.”
Serhii
Miten tästä voi selvitä ilman tätä?
Drugstoren infopisteellä tapasin Anastasian, paikallisen DJ:n, joka oli tullut festivaaleille kahden ystävänsä kanssa. Anastasia tuntee Kiovan tanssilattiat ja DJ-pöydät hyvin, ottaa oppia legendaariselta Closer-klubikollektiivilta ja on juhlinut heidän kanssaan vuosia. Kun kysyin reivaamisesta sodan keskellä, hän vastasi:
”Miten tästä paskasta voi selvitä ilman sitä?”
Anastasia
”Hän on myös meidän oppaamme”, hänen ystävänsä sanoivat ylpeinä, kun kirjoitin muistiin suositeltujen artistien nimiä. Paikalliset Igor Glushko, Roman K. ja Sasha Shults nousivat nopeasti aikatauluni suosikkeihin. Myöhemmin samana iltana vuorossa oli Mezerg, ranskalainen artisti, joka soittaa itse rakentamaansa soitinta, jossa on thereminiä, koskettimia ja lyömäsoittimia.
Juuri ennen kuin Mezerg aloitti, joku yleisöstä huusi klassikon: ”Putin on mulkku! Tervetuloa Ukrainaan!”
Reivaamisessa on kyse hetkessä olemisesta, tässä, nyt, yhdessä. Monet artistit viittasivat suoraan sotaan tai kiittivät puolustajiamme heidän uhrauksestaan. Ihmiset tanssivat Hidden Elementin tahtiin katsellen miehitettyjen Ukrainan kaupunkien nimiä, ja toiset poseerasivat kuvissa taideinstallaatioiden kanssa, jotka oli asetettu venäläisessä iskussa tuhoutuneiden ikkunoiden paikalle.
„Kaksoisnäkö on välttämättömyys, kun todellisuus on tuollainen”, Anastasia kirjoittaa minulle myöhemmin.
”Se saa minut ajattelemaan tilaa rikkinäisen ja ehjän välillä.”
Dima, festivaalikävijä
Ukraina on kotini
Törmäsin Tatyanaan, kun hän kuunteli Sweelyä, ranskalaista DJ:tä, joka soitti Dvir-lavalla. Hän kysyi, mikä toi minut Kiovaan, ja juttelimme haittojen vähentämisestä ja päihteiden testaukseen tarkoitetuista testipakkauksista. Itse hän ei käytä päihteitä, mutta on suuri punaisen ja mustan teen ystävä. Meillä kävi tuuri, ja löysimme teetä matkalla teknoon Topka-lavalle.
”Työskentelin ennen kansainvälisessä kehitysyhteistyössä, Irakissa ja Afganistanissa. Asun Meksikossa, mutta nyt tulin tänne, koska Ukraina on kotini.”
Tatyana
Tatyana ei ollut varma, menisikö hän jatkoille Closeriin seuraavana viikonloppuna. Hänellä on velvollisuuksia eläinsuojassa Kiovan ulkopuolella, jossa hän auttaa koiria eri puolilta Ukrainaa. Silti hän saa kaiken toimimaan, mikään este ei ole liian suuri: ”Jos kiinnostaa, syyskuussa on toinen festivaali, olet tervetullut silloin.”
Myöhemmin
Hyvästelin Drugstoren porukan (”do pobachennia”) ja lähdin bussille takaisin Puolaan. Juuri kun Eric Cloutierin päätös-DJ-setti oli loppumassa, puhelimeeni ponnahti ilmahälytysilmoitus. Koska tietenkin siihenkin on sovellus.
Kysyin lähellä seisovalta ihmiseltä, missä väestönsuoja on. Menisimmekö metroon? Hän katsoi minua yllättyneenä, hymyili ja nauroi.
En halua dramatisoida, mutta olin joka tapauksessa menossa metroon, joten suuntasin suojaan. Kadulla kysyin ohi kulkevalta tytöltä, tiesikö hän lisää siitä, mitä oli tekeillä. Hän näytti minulle Telegram-ryhmächattia, joka seuraa ”saapumisia”. Näin voi tietää, onko oma kaupunginosa kohteena vai ei, mikä voi olla tarkempaa kuin koko kaupungin hälytykset.
Chatin mukaan meillä ei pitäisi olla hätää. Mutta kun kuljimme vilkkaan kadun ali, oli yhä vaikeampi sanoa, kuulimmeko autojen pakoputkia vai Shahed-drooneja.
Aloimme kävellä nopeammin. Meillä oli kiire. Aika lähteä kotiin.
Tue Ukrainaa nyt. Osallistu sota-avun keräykseen ja lahjoita osoitteessa u24.gov.ua.
